Täydellinen Down-lapsemme

Hei pikkuruinen lapseni! Sinusta sain jo aavistuksen, mutta tänään selvisi,  että olet todella siellä, kohtuni suojassa. Yhdeksän kuukautta, ja saan sinut syliini ja nähdä sinut kasvoista kasvoihin. Huomenna menen äitiysneuvolaan saamaan neuvoja, miten elää niin, että me molemmat voimme mahdollisimman hyvin. 

Tiesitkö pikkuinen, että minua vähän jännittää, tuleeko minusta hyvä äiti sinulle. En katsos ole kovin täydellinen.  No, jätän sen asian kuitenkin suurempiin käsiin ja lupaan yrittää, että sinulla olisi hyvä olla. 

Hei kultaseni!  Kuulin tänään sydämesi äänet ensimmäistä kertaa. Maahan on satanut valkoinen lumipeite ja olen niin onnellinen!

Tänään neuvolan täti tarjosi jotain tutkimuksia, joilla selviäisi, onko sinulla kehitysvamma. Se säikäytti minut! Mitä jos sinä et ole terve tai sinulla on jokin vamma. Olin monta päivää ahdistunut. Toivottavasti se ei tehnyt sinulle haittaa, sillä lasta odottaessa pitäisi ajatella iloisia asioita. Mutta tiedätkö,  rakas pikkuiseni, ei me mennä niihin testeihin, sillä niistä viimeisessä työnnetään iso neula kohdun sisälle ja se voi vahingoittaa sinua.

Sinä olet minun suloinen lapseni juuri sellaisena kuin olet. Me ollaan kaikki täällä vajavaisia tavalla tai toisella,  tulet sen kyllä huomaamaan. Tärkeintä ihmiselämässä on kuitenkin rakkaus ja äiti rakastaa sinua hurjasti jo nyt.

(Tämän olisin voinut kirjoittaa kenelle tahansa yhdeksästä ainutlaatuisesta ja ihanasta lapsestamme, joista yhdellä on kehitysvamma, downin syndrooma.)

---