10.9.2022
Helsingissä marssittiin toista kertaa elämän puolesta
Helsingissä järjestettiin nykymuodossaan toinen Marssi elämän puolesta syyskuun 10. päivänä. Marssille osallistui edellisvuoden tapaan noin 300 henkilöä. Marssi järjestettiin yhteistyössä Kouvolan ja Helsingin Elämän puolesta -ryhmien sekä usean muun kristillisen toimijan kanssa.
Suomessa on ollut viime vuosina yhteiskunnallista keskustelua aborttilainsäädännön lieventämisestä. Eduskunnan käsiteltäväksi on edennyt lakialoite, jonka myötä keskeytyspillerit saisi pyynnöstä 12 raskausviikkoon asti ilman lääkärin tapaamista. Lisäksi ehdotetaan, että keskeytystä voisi hakea myös sosiaalisin syin 12 raskausviikon jälkeen aina 20 raskausviikkoon asti. Nykylainsäädännön mukaan 12 raskausviikon jälkeen sosiaalinen syy ei riitä keskeytysperusteeksi, vaan sellaiseksi kävisi esimerkiksi sikiön vakava kehityshäiriö (kuten Downin syndrooma.)
Näiden yhteiskunnallisten keskustelujen myötä on herännyt myös tahtoa nousta puolustamaan syntymätöntä elämää. Kyse ei ole vain kristillisesta argumentista, vaan yleisinhimillisestä myötätunnosta syntymätöntä elämää kohtaan. Aihe on ollut liian pitkään vaiettu tabu Suomessa. On ollut upeaa nähdä, kuinka syntymättömän elämän puolustaminen on koonnut yhteen erilaisia kristittyjä ja muita hyvän tahdon ihmisiä: katolilaisia, luterilaisia, vapaakirkollisia jne.
Elämän puolesta marssi 2022 alkoi Helsingin senaatintorilta, jossa avauspuheen piti luterilainen pastori Samuli Siikavirta. Puheessaan Siikavirta muistutti, kuinka Suomessa noin joka kuudes lapsi surmataan äidin kohdussa. Hän toi myös esille, kuinka syyllisyyteen ja pahuuteen on olemassa lääke, evankeliumi Kristuksesta.
Marssi elämän puolesta päättyi eduskuntatalolle, jossa puhui kasvatuksen teorian ja tradition professori Tapio Puolimatka. Puheessaan Puolimatka toi esille, kuinka oikeus elää on tärkein ihmisoikeus. Tämän oikeuden riistäminen yhteiskuntamme heikoimmilta johtaa väistämättä myös koko ihmisarvon suhteellistumiseen. Ihmisarvo voidaan tämän jälkeen viedä periaatteessa miltä tahansa ihmisryhmältä, sillä sen kriteeriksi voidaan nostaa onnellisuus, terveys, elämän olosuhteet jne. Esimerkkejä on maailmalta, jossa esimerkiksi eutanasiaa on ulotettu yhä nuorempiin vaikkapa masennuksen takia.
"Olemme kaikki vastuussa abortista. Syyllisyys on yhteinen", Puolimatka julisti.
Seuraavaksi puheevuoron sai abortin läpikäynyt Esther Peltonen. Hän kuvasi koskettavasti liukuportaita syvyyteen, jossa kaikki aborttiin osallistuneet henkilöt ja terveydenhuollon ammattilaiset vain myötäilivät ja puhuivat soluklöntistä, eikä kukaan kertonut, mistä asiassa oikeasti on kysymys.
"Sydämessä oli jo rakkaus tuota lasta kohtaan, jonka abortissa surmasin", Peltonen kertoi.
Tätä seurasi masennus, naiseuden sekä äitiyden menettäminen. Miksi kukaan ei tukenut? Missä ovat miehet jotka kantavat vastuun? Miksi kukaan ei kertonut ennen kuin oli liian myöhäistä? Sen sijaan prosessi vei kuin itsestää kohti syvyyttä. Oman lapsen näkeminen abortin jälkeen kohdun ulkopuolella oli jotakin, joka mursi.
"Mutta nainen on oikeasti kyllin vahva kantamaan raskauden. Hän vain tarvitsee tukea", Peltonen rohkaisi.
Elämän puolesta marssilla kuultiin myös musiikkiesityksiä, kun Pietari Savolainen ja Janne Koskela lauloivat siitä, kuinka jokainen lapsi on lahja, joka ei toivo välttämättä täydellistä kotia, vanhempia tai olosuhteita. Pyyntö on vain: anna minun elää.
Suomessa on ollut viime vuosina yhteiskunnallista keskustelua aborttilainsäädännön lieventämisestä. Eduskunnan käsiteltäväksi on edennyt lakialoite, jonka myötä keskeytyspillerit saisi pyynnöstä 12 raskausviikkoon asti ilman lääkärin tapaamista. Lisäksi ehdotetaan, että keskeytystä voisi hakea myös sosiaalisin syin 12 raskausviikon jälkeen aina 20 raskausviikkoon asti. Nykylainsäädännön mukaan 12 raskausviikon jälkeen sosiaalinen syy ei riitä keskeytysperusteeksi, vaan sellaiseksi kävisi esimerkiksi sikiön vakava kehityshäiriö (kuten Downin syndrooma.)
Näiden yhteiskunnallisten keskustelujen myötä on herännyt myös tahtoa nousta puolustamaan syntymätöntä elämää. Kyse ei ole vain kristillisesta argumentista, vaan yleisinhimillisestä myötätunnosta syntymätöntä elämää kohtaan. Aihe on ollut liian pitkään vaiettu tabu Suomessa. On ollut upeaa nähdä, kuinka syntymättömän elämän puolustaminen on koonnut yhteen erilaisia kristittyjä ja muita hyvän tahdon ihmisiä: katolilaisia, luterilaisia, vapaakirkollisia jne.
Elämän puolesta marssi 2022 alkoi Helsingin senaatintorilta, jossa avauspuheen piti luterilainen pastori Samuli Siikavirta. Puheessaan Siikavirta muistutti, kuinka Suomessa noin joka kuudes lapsi surmataan äidin kohdussa. Hän toi myös esille, kuinka syyllisyyteen ja pahuuteen on olemassa lääke, evankeliumi Kristuksesta.
Marssi elämän puolesta päättyi eduskuntatalolle, jossa puhui kasvatuksen teorian ja tradition professori Tapio Puolimatka. Puheessaan Puolimatka toi esille, kuinka oikeus elää on tärkein ihmisoikeus. Tämän oikeuden riistäminen yhteiskuntamme heikoimmilta johtaa väistämättä myös koko ihmisarvon suhteellistumiseen. Ihmisarvo voidaan tämän jälkeen viedä periaatteessa miltä tahansa ihmisryhmältä, sillä sen kriteeriksi voidaan nostaa onnellisuus, terveys, elämän olosuhteet jne. Esimerkkejä on maailmalta, jossa esimerkiksi eutanasiaa on ulotettu yhä nuorempiin vaikkapa masennuksen takia.
"Olemme kaikki vastuussa abortista. Syyllisyys on yhteinen", Puolimatka julisti.
Seuraavaksi puheevuoron sai abortin läpikäynyt Esther Peltonen. Hän kuvasi koskettavasti liukuportaita syvyyteen, jossa kaikki aborttiin osallistuneet henkilöt ja terveydenhuollon ammattilaiset vain myötäilivät ja puhuivat soluklöntistä, eikä kukaan kertonut, mistä asiassa oikeasti on kysymys.
"Sydämessä oli jo rakkaus tuota lasta kohtaan, jonka abortissa surmasin", Peltonen kertoi.
Tätä seurasi masennus, naiseuden sekä äitiyden menettäminen. Miksi kukaan ei tukenut? Missä ovat miehet jotka kantavat vastuun? Miksi kukaan ei kertonut ennen kuin oli liian myöhäistä? Sen sijaan prosessi vei kuin itsestää kohti syvyyttä. Oman lapsen näkeminen abortin jälkeen kohdun ulkopuolella oli jotakin, joka mursi.
"Mutta nainen on oikeasti kyllin vahva kantamaan raskauden. Hän vain tarvitsee tukea", Peltonen rohkaisi.
Elämän puolesta marssilla kuultiin myös musiikkiesityksiä, kun Pietari Savolainen ja Janne Koskela lauloivat siitä, kuinka jokainen lapsi on lahja, joka ei toivo välttämättä täydellistä kotia, vanhempia tai olosuhteita. Pyyntö on vain: anna minun elää.
13.9.2021
Helsingissä marssittiin syntymättömien lasten puolesta – Marssiin elämän puolesta osallistui 280 ihmistä
Helsingissä järjestettiin lauantaina 11.9. Suomen ensimmäinen Marssi elämän puolesta. Helsingin ja Kouvolan Elämän puolesta -ryhmien järjestämän marssin tavoitteena oli herättää keskustelua abortin todellisuudesta ja puolustaa syntymättömiä lapsia.
Marssiin osallistui n. 280 ihmistä. Marssi avattiin Senaatintorilla, josta marssijat lähtivät liikkeelle Eduskuntataloa kohti. Eduskuntatalolla ohjelmassa oli puheenvuoroja sekä musiikkia.
Lääkäri Miikka Nummenpää totesi avauspuheessaan, että ihmiselämän alku kahden sukusolun yhtyessä on tieteellinen, ei uskonnollinen asia. Hän painotti myös, ettei kohdun sisällä olevan lapsen puolesta puhuminen merkitse naisen oikeuksien vastustamista, sillä jokainen ihminen, olipa hän terve tai sairas, on yhtä arvokas ja yhtä suuri lahja.
“Ei kenelläkään voi olla oikeutta riistää toisen ihmisen oikeutta elämään, joka on ensimmäinen ihmisoikeus”, Nummenpää muistutti.
Ihmisoikeusjärjestö Artikla 3:n puheenjohtaja ja lääkäri Marika Kaksonen toi puheenvuorossaan esiin huolta OmaTahto2020-aloitteesta, jonka mukaan aborttia pyytävälle tulisi antaa välittömästi tutkimusten jälkeen lääkemääräykset abortin suorittamiseksi ilman, että abortin hakemisen syistä tarvitsisi edes keskustella.
“Tämä satuttaisi toteutuessaan syntymättömien lasten lisäksi erityisesti niitä tyttöjä ja naisia, jotka hakevat aborttia vastoin tahtoaan väkivaltaisen kumppanin, hyväksikäyttäjän tai ihmiskauppiaan painostamina tai vaikeiden olosuhteiden aiheuttaman hetkellisen epätoivon vallassa”, Kaksonen totesi. “Näiden haavoittuvaisten ihmisten tunnistaminen ja auttaminen muuttuisi tämän lakimuutoksen myötä lähes mahdottomaksi, ja ei-toivottujen aborttien määrä todennäköisesti lisääntyisi.”
Oikeus elämään -yhdistyksen puheenjohtaja Kirsi Morgan-MacKay kertoi koskettavasti siitä, miten abortti voi satuttaa myös naista – asia, josta hänellä on kaksi aborttia läpikäyneenä äitinä surullisen omakohtaista kokemusta.
“Vaikka hoitohenkilökunta oli juuri vakuutellut, että kyseessä on vain muutaman millin kokoinen pieni alkio, niin kuitenkin hetkeä myöhemmin pitelin kädessäni muutaman sentin kokoista täydellistä pientä ihmistä, jolla oli silmät, suu, kädet ja varpaat”, Morgan-MacKay kertoi toisesta abortistaan. “Hän oli täydellinen pieni ihminen, ja tajusin, että olin juuri vienyt viattoman ihmisen hengen, rakkaan pienen lapseni hengen. Abortti todella rikkoi minut.”
Marssin päättävässä puheessaan kansanedustaja Päivi Räsänen totesi, että lakeja voidaan myös muuttaa lapsen elämää suojelemaan. “Samalla, kun pyrimme lainsäädännön muutoksiin, meidän tulee kehittää myös tukitoimia naisille, jotka ovat tulleet raskaaksi vaikeassa elämäntilanteessa”, Räsänen korosti. “On kestämätöntä, että hyvinvointiyhteiskunnassamme tehdään lähes kaikki abortit sosiaalisin perustein. Sosiaalisia ongelmia tulee ratkoa sosiaalipoliittisin keinoin, ei elämää lopettamalla.”
Lisätietoja: marssielamanpuolesta@gmail.com
Marssiin osallistui n. 280 ihmistä. Marssi avattiin Senaatintorilla, josta marssijat lähtivät liikkeelle Eduskuntataloa kohti. Eduskuntatalolla ohjelmassa oli puheenvuoroja sekä musiikkia.
Lääkäri Miikka Nummenpää totesi avauspuheessaan, että ihmiselämän alku kahden sukusolun yhtyessä on tieteellinen, ei uskonnollinen asia. Hän painotti myös, ettei kohdun sisällä olevan lapsen puolesta puhuminen merkitse naisen oikeuksien vastustamista, sillä jokainen ihminen, olipa hän terve tai sairas, on yhtä arvokas ja yhtä suuri lahja.
“Ei kenelläkään voi olla oikeutta riistää toisen ihmisen oikeutta elämään, joka on ensimmäinen ihmisoikeus”, Nummenpää muistutti.
Ihmisoikeusjärjestö Artikla 3:n puheenjohtaja ja lääkäri Marika Kaksonen toi puheenvuorossaan esiin huolta OmaTahto2020-aloitteesta, jonka mukaan aborttia pyytävälle tulisi antaa välittömästi tutkimusten jälkeen lääkemääräykset abortin suorittamiseksi ilman, että abortin hakemisen syistä tarvitsisi edes keskustella.
“Tämä satuttaisi toteutuessaan syntymättömien lasten lisäksi erityisesti niitä tyttöjä ja naisia, jotka hakevat aborttia vastoin tahtoaan väkivaltaisen kumppanin, hyväksikäyttäjän tai ihmiskauppiaan painostamina tai vaikeiden olosuhteiden aiheuttaman hetkellisen epätoivon vallassa”, Kaksonen totesi. “Näiden haavoittuvaisten ihmisten tunnistaminen ja auttaminen muuttuisi tämän lakimuutoksen myötä lähes mahdottomaksi, ja ei-toivottujen aborttien määrä todennäköisesti lisääntyisi.”
Oikeus elämään -yhdistyksen puheenjohtaja Kirsi Morgan-MacKay kertoi koskettavasti siitä, miten abortti voi satuttaa myös naista – asia, josta hänellä on kaksi aborttia läpikäyneenä äitinä surullisen omakohtaista kokemusta.
“Vaikka hoitohenkilökunta oli juuri vakuutellut, että kyseessä on vain muutaman millin kokoinen pieni alkio, niin kuitenkin hetkeä myöhemmin pitelin kädessäni muutaman sentin kokoista täydellistä pientä ihmistä, jolla oli silmät, suu, kädet ja varpaat”, Morgan-MacKay kertoi toisesta abortistaan. “Hän oli täydellinen pieni ihminen, ja tajusin, että olin juuri vienyt viattoman ihmisen hengen, rakkaan pienen lapseni hengen. Abortti todella rikkoi minut.”
Marssin päättävässä puheessaan kansanedustaja Päivi Räsänen totesi, että lakeja voidaan myös muuttaa lapsen elämää suojelemaan. “Samalla, kun pyrimme lainsäädännön muutoksiin, meidän tulee kehittää myös tukitoimia naisille, jotka ovat tulleet raskaaksi vaikeassa elämäntilanteessa”, Räsänen korosti. “On kestämätöntä, että hyvinvointiyhteiskunnassamme tehdään lähes kaikki abortit sosiaalisin perustein. Sosiaalisia ongelmia tulee ratkoa sosiaalipoliittisin keinoin, ei elämää lopettamalla.”
Lisätietoja: marssielamanpuolesta@gmail.com
